1. Maldonado

Charles Robert Darwin (1809-82) oli englantilainen luonnontutkija, joka tunnetaan teoksestaan Lajien synty ja siinä esitetystä evoluutioteoriasta. Teoria kypsyi ja kehittyi Darwinin Beagle-aluksen mukana tekemällä viisi vuotta kestäneellä maailmanympärimatkalla.

Evoluutioteoria muutti käsityksen luonnosta ja on nykyisen biologian peruspilareita. Genetiikan tutkimus on tuonut lisätodisteita Darwinin esittämälle teorialle sekä syventänyt sitä merkittävästi. Pääpiirteissään nykyinen käsitys evoluutiosta on kuitenkin samanlainen kuin Darwinin alkuperäinen teoria. Nykyisin evoluutiobiologia on jaettu mikro- ja makroevoluutioon.

Evoluution lisäksi Darwin tutki mm. koralliriuttojen syntyä, orkideojen pölytystä ja kastematojen merkitystä mullan muodostajina.

2. Rio Negro

”Eräänä päivänä ratsastin suurelle suolajärvelle eli salinalle, jonne on kaupungista matkaa 24 kilometriä. Talvella se on matala suolavetinen järvi, mutta muuttuu kesällä lumivalkeaksi suolakentäksi.

Oli yllättävää, että mitkään eläimet pystyivät ylipäänsä elämään suolavedessä ja ryömimään natriumsulfaattikiteiden ja kalkin seassa! Ja miten näille madoille käy, kun pinta pitkän kesän aikana kovettuu yhtenäiseksi suolakerrokseksi? Järvellä asuu melko runsaasti Flamingoja, jotka pesivät siellä. Tapasin flamingoja koko Patagoniassa, Pohjois-Chilessä ja Galápagossaarilla aina paikoissa, joissa oli suolajärviä.

Voidaan tosiaan sanoa, että kaikki paikat maapallolla ovat elinkelpoisia! Elämää on niin suolajärvissä, tulivuorten sisuksissa olevissa maanalaisissa järvissä, kuumissa kivennäislähteissä, valtamerten laajoilla ulapoilla ja syvyyksissä ja ilmakehän yläosissa kuin jopa ikilumen alueella.”

– Charles Darwin päiväkirjassaan läheltä Rio Negroa

3. Bahia Blanca

Fossiilien avulla tutkitaan elämän historiaa maapallolla. Fossiili voi olla esimerkiksi muinaisen mutavyöryn alle jäänyt nisäkäs, meripihkassa miljoonia vuosia säilynyt hyönteinen tai dinosauruksen jälkeensä jättämä jalanjälki. Myös fossiloituneet ja sukupuuttoon kuolleet kasvit sekä muut eliökunnan edustajat – kuten levät – tarjoavat tutkijoille kurkistusikkunan elämän historiaan.

Beagle–matkalla Darwin keskittyi ennen kaikkea geologian tutkimiseen ja tähän työhön liittyi fossiilien keräily.  Matkan varrelta löytyneet fossiilit saivat hänet kummastelemaan niiden maantieteellistä levinneisyyttä. Andien vuoristosta – noin kaksi kilometriä merenpinnan tasosta – Darwin löysi aikoinaan meren rannalla kasvaneita puita:

”On pakko myöntää, etten aluksi ihmeissäni tahtonut uskoa mitä ilmeisintä todistusaineistoa. Näin paikan, missä ryhmä hienoja puita aikoinaan huojutti oksiaan Atlantin valtameren rannalla silloin, kun meri (joka nyt on vetäytynyt 1100 kilometrin päähän) ulottui Andien juurelle saakka.”

4. Bahia Blancasta Buenos Airesiin

Matkapäiväkirjassa Darwin kuvaa tarkkaan Bahía Blancaa ympäröivää luontoa ja siellä havaitsemiaan eläimiä ja fossiileja. Yksi mielenkiintoisimmista nisäkäsheimoista, jonka edustajia Darwin esittelee kolme eri lajia, on vyötiäiset. Fossiiliset jättiläisvyötiäiset eli glyptodontit painoivat kaksi tonnia ja olivat pienen auton kokoisia. On mielenkiintoinen kuriositeetti, että glyptodontit ja ihmiset ovat eläneet samaan aikaan Etelä-Amerikan pampalla.

“Päivän ratsastusretkellä Bahía Blancan ympäristössä näimme yleensä useita pichejä (vyötiäislaji). Heti kun eläimen huomasia, piti heittäytyä alas hevosen selästä, koska pehmeässä maassa eläin kaivautuu niin nopeasti piiloon, että sen takaruumis katoaa näkyvistä miltei ennen kuin pääsee alas satulasta. On melkeinpä sääli tappaa sellaisia pieniä eläimiä.”

5. Buenos Airesista Santa Fehen

Charles Darwinin lisäksi Beagle-aluksen kapteeni Robert Fitzroy oli kuuluisa henkilö aikanaan. Ennen tutkimusmatkaa, jolle Darwin osallistui, Fitzroy oli jo kertaalleen käynyt Etelä-Amerikassa Beagle-aluksella. Tulimaasta hän oli tuonut Englantiin neljä alkuperäisasukasta (fueguino), mutta kun yksi heistä kuoli isorokkoon, päätti kapteeni palauttaa kolme elossa olevaa mahdollisimman pikaisesti heidän kotimaahansa. Darwin kirjoittaakin useaan otteeseen laivalla olevista Tulimaan asukkaista.

Kapteeni Fitzroy oli toisen Etelä-Amerikan matkan alkaessa 26 -vuotias, vain neljä vuotta Darwinia vanhempi. Matkan aikana heistä tuli läheiset ystävät ja ystävyys jatkui pitkään reissun jälkeenkin. Darwinin julkaistua Lajien synty -teoksensa uskonnollinen Fitzroy asettui kuitenkin voimakkaasti vastustamaan kirjan esittämää evoluutioteoriaa.

Kapteenin ammatin lisäksi Fitzroy oli Englannin parlamentin jäsen jonkin aikaa, toimi kaksi vuotta Uuden-Seelannin kuvernöörinä ja ennen kaikkea oli kuuluisa meteorologi.

6. Falklandinsaaret

Koiraeläinten heimoon kuuluvista lajeista todennäköisesti huonoiten tunnettu laji on vuonna 1876 sukupuuttoon kuollut Falklandinkoira. Suuri osa eläintä koskevista tiedoista on peräisin Darwinin Beagle-matkalla tekemistä muistiinpanoista sekä näytteistä, jotka hän toimitti Englantiin. Koiran sijaan Darwin puhuu sudesta tai ketusta ja antaa eläimelle nimen Canis antarcticus. Matkapäiväkirjassa Darwin ennustaa lajin kohtalon:

“Sikäli kuin tiedän, missään muualla maailmassa ei ole yhtä pienellä ja rikkonaisella maa-alueella kaukana mantereesta näin isoa ja kotoperäistä (endeemistä) nelijalkaista. Susien määrä on nopeasti vähentynyt, ja ne on jo karkotettu siltä saaren puoliskolta, joka sijaitsee itään St Salvadorin lahden ja Berkeleynsalmen väliseltä kannakselta. Jos nämä saaret asutetaan pysyvästi, Falklandinsaarten susi päätyy mitä todennäköisimmin muutamassa vuodessa samaan ryhmään dodon kanssa maan päältä kadonneena eläimenä.”

7. Tulimaa

Beagle-matkan aikana Darwin tekee valtavan määrän havaintoja eliökunnasta. Tulimaassa kartoitetuista lajeista yksi mielenkiintoisimmista on sieni, jolle jälkikäteen on annettu nimi Cyttaria darwinii.

“Täällä kasvaa eräs kasvikunnan edustaja, (huom. tuohon aikaan sienet ja kasvit kuuluivat samaan kuntaan.) joka on huomionarvoinen sen vuoksi, että se on tulimaalaisten tärkeää ravintoa. Kyseessä on pallomainen, kirkkaankeltainen sieni, joka kasvaa runsaasti pyökkien oksilla. Nuorena se on kimmoisa, pullistunut ja sileäpintainen, mutta vanhemmiten se kutistuu ja sitkistyy, jolloin koko pinta muuttuu lokerikkoiseksi ja kennomaiseksi. Tulimaassa naiset ja lapset keräävät sientä suuria määriä, kun se on jo sitkeää ja vanhaa, ja sitä syödään raakana. Se on hiukan limainen, maultaan makeahko ja tuoksuu heikosti sienelle. Eräitä marjoja kuten kääpiöarbutusta lukuun ottamatta alkuasukkaat eivät syö muuta kasviruokaa kuin tätä sientä. Luulisin, että nykyään Tulimaa on ainoa paikka maailmassa, jossa jokin itiökasvi on väestön perusruokaa.”

8. Keski-Chile

Tulimaan karun ilmaston jälkeen Darwin on haltioissaan Valparaíson kuivasta ja kirkkaasta ilmastosta: “Kuinka suuri merkitys ilmastolla onkaan, jotta voi nauttia elämästä!”

Myös luonnon kauneus lumosi Darwinin: “Aamulla lähdimme nousemaan Cerro Campanalle eli Kellovuorelle (kuva), joka on lähes 2000 metrin korkuinen. Polut ovat hyvin kehnoja, mutta sekä geologia että maisemat korvasivat runsain mitoin vaivan. “

Vuoren harjanteelta avautuvasta näkymästä Darwin jatkaa: “Ilta oli kaunis ja ilma niin kirkas, että Valparaíson satamassa olevien alusten mastot erottuivat pieninä mustina viivoina, vaikka ne olivat lähes 50 kilometrin päässä. Auringonlasku oli loistava. Laaksot olivat mustia, kun taas Andien lumihuiput värjäytyivät vielä rubiininpunaisiksi.”

9. Chiloé ja maanjäristys

Beagle-matkan varrelta löytyy lukuisia paikkoja ja eliökunnan edustajia, jotka on nimetty Darwinin ja kapteeni FitzRoyn mukaan. Tässä kaksi esimerkkilajia Chiloélta:

Fitzroya cupressoides eli patagoniansypressi on sypressikasveihin kuuluva havupuu. Kyseessä on Chilen arvokkain puulaji ja sitä käytettiin 1600-luvulta 1900-luvun puoleenväliin päreisiin, huonekaluihin ja rakentamiseen. Puu kuitenkin harvinaistui huomattavasti laajan käytön seurauksena, ja se suojeltiin vuonna 1976. Nykyisin laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Toinen on darwininkettu (Lycalopex fulvipes), joka on Chilen kotoperäinen eli endeeminen laji. Ainoastaan sademetsässä viihtyvä kettu on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Kannan koko on arvioitu muutaman sadan yksilön kokoiseksi.

10. Pohjois-Chile

Evoluutioteorian esittäjänä Charles Darwin on yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista tiedemiehistä, jonka ajatuksilla on ollut luonnontieteiden kehityksen lisäksi suuri vaikutus myös muille tieteenaloille. Darwinin suvussa on ollut muitakin erittäin ansioituneita tieteentekijöitä, joista kuuluisimpia ovat Charlesin isoisä Erasmus Darwin ja hänen serkkupuolensa Francis Galton (Erasmus oli myös Francisin isoisä.)

Erasmus Darwin oli 1700-luvun merkittävimpiä ajattelijoita Englannissa, eivätkä hänen kiinnostuksen kohteensa rajoittuneet ainoastaan luonnontieteisiin; Erasmus oli myös arvostettu runoilija, keksijä ja lääkäri, jonka Englannin kuningas (George III) olisi halunnut tohtorikseen. Tästä kunniasta Erasmus kuitenkin kieltäytyi. Nykyään Erasmus tunnetaan parhaiten hänen evoluutioteoriaa ennakoivista ajatuksista sekä päivällisklubista (Lunar Society of Birmingham), jonka yksi perustajajäsen hän oli. Klubilla kohtasivat viikoittain valistusajan merkittävimmät ajattelijat.

Darwinin serkku Sir Francis Galton oli isoisänsä lailla monilahjakkuus, jonka elämään ja ajatuksiin voit tutustua tämän wikipedia-artikkelin avulla.

11. Galápagossaaret

Galápagossaarten omalaatuinen lajisto teki Darwiniin suuren vaikutuksen. Ennen kaikkia havainnolla, että lajit olivat erilaisia eri saarilla, oli merkitystä evoluutioteorian syntyyn; Darwinin päähän juolahti ajatus lajien muuttumisesta pitkien ajanjaksojen aikana.

“En ole vielä maininnut tämän saaren erikoisinta luonnonhistoriallista piirrettä eli sitä, että eri saarten eläimistöt eroavat toisistaan huomattavasti. Kiinnitin tähän huomiota ensimmäistä kertaa, kun varakuvernööri Lawson mainitsi kilpikonnien eroavan toisistaan eri saarilla ja sanoi kykenevänsä varmasti erottamaan, miltä saarelta mikin kilpikonna oli peräisin. En osannut kuvitella, että saarilla, jotka sijaitsevat 80-90 kilometrin päässä toisistaan ja useimmat toistensa näköetäisyydellä, jotka ovat muodostuneet täysin samoista kivilajeista, joilla vallitsee aivan samanlainen ilmasto ja jotka ovat suunnilleen yhtä korkeita, voisi olla täysin erilaisia asujaimistoja, mutta pian näemme, että tämä on totta.”

12. Tahiti

Tahiti on Tyynenmeren saari, joka tunnetaan erinomaisena sukelluskohteena koralliriuttojen vuoksi. Myös Charles Darwin oli geologina kiinnostunut erilaisista koralliriutoista ja ennen kaikkea niiden muodostumisesta. Matkapäiväkirjassa Darwin omistaa kokonaisen luvun havainnoilleen koralliriutoista, joita hän tutkii pääosin Intian valtameressä sijaitsevilla Keelinginsaarilla (Kookossaarilla).

Koralliriuttoja esiintyy pääasiallisesti vähäravinteisissa paikoissa, joissa meriveden lämpötila on vähintään +20 celsiusastetta. Riuttoja muodostavat korallieläimet, joiden kalkkikivestä koostuvat jäänteet kasautuvat vuosisatojen kuluessa kasvuston alle. Koralliriutat muodostavat elinympäristön valtavalle määrälle erilaisia eliöitä ja ne ovat ns. monimuotoisuuskeskuksia (hotspot). Hotspot-alueilla luonnon monimuotoisuus (biodiversiteetti) on poikkeuksellisen suurta.

Ihmisen toiminta on vaarantanut koralliriuttojen tulevaisuuden. Ilmastonmuutos (meriveden lämpeneminen ja happamoituminen), kalastus ja saastuminen voivat häiritä kohtalokkain seurauksin koralliriutan ekosysteemiä.

13. Brasilia

Beagle vieraili maailmanympärimatkan aikana kahteen otteeseen Brasiliassa; ensimmäisen kerran 1832 ja toisen kerran paluumatkalla 1836. Molemmilla kerroilla Darwin ihasteli Brasilian luonnon monimuotoisuutta (biodiversiteettiä) ja otti voimakkaasti matkapäiväkirjassa kantaa orjuutta vastaan. Brasilian Atlantin rannikolla oleva metsä onkin yksi maailman merkittävimpiä hotspoteja. Luonnon kauneudesta Darwin kirjoittaa:

“Polkua seuraten tulin komeaan metsään, ja 150-180 metrin korkeudelta avautui yksi niistä suuremmoisista näköaloista, joista Rio on niin kuuluisa. Tällä korkeudella maisema saavuttaa kaikkein loistavimman värinsä. Jokainen muoto ja jokainen värivivahde ylittää niin kirkkaasti kaiken, mitä eurooppalainen on tottunut näkemään omassa maassaan, että on vaikea ilmaista niiden synnyttämiä tunteita.”